Tärkeinpäni
Koska tämä postaus jäisi muuten näin lyhyeksi ja tylsäksi, niin ajattelin tässä samalla esitellä kakki lemmikkimme, sitä kun en vielä ole tehnyt. :P Pimusta ja pennuista olen kyllä ainakin selittänyt, mutta selitänpä vielä lisää. :D Aloitan vanhimmasta nuorinpaan, joten ensimmäisenä vuorossa on
NAPSU
Napsun ostimme vuonna 1999 syksyllä, kun olin ensimmäisellä luokalla. Dreeverimme Romi oli juuri kuollut, ja näimme lehdessä sopivan pentuilmoituksen. Perheessäni on aina ollut ainoastaaan metsästyskoiria, koska isäni harrastaa metsästysä (:C), joten niimpä Napsukin on sellainen, eli se on rodultaan beagle. Napsu täyttää jo kymmenen 10.7.08, joten se on aika vanha. Saimme sen muistaakseni sadalla tai 200:lla markalla, koska sillä on syntymävika sen vasemmassa tassussa, ja siinä on vain kolme varvasta ja kynttä. Kuitenkaan sen "jalkavammasta" ei ole ollut oikeastaan muuta haittaa kuin se, että välillä Napsu käyttää oikeastaan vain kolmea jalkaa, ja tätä neljättä vain vähän tukemiseen. Napsu on myös aina ollut aika paksu, vaikka onkin laihtunut huomattavasti vanhemmiten. Sillä on myös iso ja pehmeä napa. :--D En ole koskaan nähnyt yhtä ruokahaluisia koiria kuin Napsu ja muutkin meidän koirat. Ne voisivat syödä melkein mitä vain! (jotkut kuvista aika vanhoja, joten nykyään Napsu on harmaampi) Tässä ekassa kuvassa näkyy vähän tuota reppanatassua. Tämä on otettu viime kesänä, Napsu koiriemme ulkoaitauksen kopissa.
Tämä tiara-kuva on yksi lemppareistani, ja otettu Pimun synttäreinä -06 marraskuussa.
Aloimme rakentamaan kesämökkiämme vasta kun olin vitosluokalla, joten sitä ennen kävimme joka kesä retkeilemässä eri saarissa. Tässä on yksi kuva Napsusta aika nuorena, olemme siis yöpymässä yhdessä saaressa. Tämä on myös otettu normaalilla kameralla.
PIMU
Pimu on lyhytkarvainen mäyräkoira, ja se syntyi 15.11.2001. Satuimme juuri oikeaan aikaan ostamaan Keltainen Pörssi -lehden, kun Pimusta oli siinä ilmoitus. Olin kolmannella luokalla, ja halusin kovasti uutta koiraa, ja sain onneksi suostuteltua vanhempani soittamaan lehti-ilmoituksen numeroon. Lähdimme sitten ystävänpäivänä 2002 hakemaan Pimua Lahden läheltä Lammilta, ja Pimu oli jo 12vk ikäinen. Muistan vieläkin kuinka Pimu nukkui koko pitkän tulomatkan sylissäni. Harmitti kun seuraavana aamuna piti mennä kouluun. Pimu on kuitenkin aina ollut oikein erityisen tärkeä ja läheinen minulle, ja sillä on todella monta lempinimeä, mm: Mömmö, Mamo, Papo, Mamelo ja Mömö. Pimun saimme myös halvemmalla kuin mitä normaalisti rotukoirat maksavat, koska silläkin on syntymävika, nimittäin sen oikea silmä on sokea ja muutenkin oudon näköinen. Pimua se ei ole kyllä haitannut tippaakaan, eikä siitä voisi koskaan tietää että se on puolisokea jos ei näkisi sitä sen silmää. Pimu ei rakasta varmaan melkein mitään niin paljon kuin palloja, ja se on aina ihan vauhkona niiden seurassa. Tykkää se myös muista lentävistä leluista, kuten frisbeistä (en osaa kirjottaa :DD). Pimu on nyt jo kuusi vuotias, ja se sai dreeverimme Remun kanssa pentuja tämän vuoden vappuna. Eli kyllä siitä äitikin tuli, vaikka en olisi koskaan edes voinut haaveilla pikku-Pimuista. 8--DDPimu on edelleenkin aika leikkisä, ja _todella_ mustasukkainen. Se toimi myös eräänlaisena emona kissallemme Otolle, koska Pimu on imettänyt sitä moneen eri otteeseen, ennen kuin tuli edes emoksi! Tätä olemme aina ihmetelleet, ja on se kyllä kieltämättä outo näky, koira imettämässä jo 3-vuotiasta kissaa! :D Mutta no joo, Pimu ei kyllä ole muutenkaan mikään normaalikoira.. :D Tämä kuva on yksi leppareistani, ja tämä on , 1,5 vuotta vanha, koska se on otettu Pimun 5-vuotis synttäreiltä. Ja Pimu olisi kyllä tuon tiaran saanut pois jos olisi halunnut. =D
Tämä saruraava on otettu viime kesänä, ja Pimulle on yhtä tuskaa jos sen pallo jää niiden ulkohäkin puolelle. Se yritti saada sen vaikka millä keinoin.
Yksi Pimun lempileikeistä: tuollaisesta vetonarusta kilpailu.
Olen tänne blogiini jo aiemmin selittänyt Pimun yhdestä oudoimmasta tavasta eli siitä, että se haluaisi aina kieriä ja pyöriä mandariininkuorissa. Ehkäpä se johtuu niiden hajusta, mutta hauskaa katsottavaa se ainakin on! :--D Olen myös laittanut tänne siitä videon, varmaan lemmikki-kategoriasta pitäisi löytyä. Tässä kuvassa kuitenkin Jaffa! 8))
Viime kesänä otettu, Pimulla on noin hilpee ilme kun yrittää saada multa palloo.
ALBU
(Albu valkoinen)
Albu on ainoa jäljellä olevista gerbiileistämme, ja sen isä ja äiti olivat meidän entisiä gerbiilejä. Albu ja sen neljä muuta sisarusta syntyivät juhannuksena -04, ja eläinkaupassa gerbiilejä ostaessamme oli sanottu, että kumpikin niistä on poikia, mutta eipä näköjään ollutkaan!! Nyt Albu on vanha gerbiiliksi, ja sen pitää elää yksin häkissään muiden gerbujen kuoltua. :( Albu on siis kokonaan valkoinen, paitsi sen silmät on punaiset, joten se on albiino, vaikka kumpikin sen vanhemmista oli ruskeita.
OTTO
Otto (Otus) on maatiaiskissamme, ja se syntyi Oton päivänä 17.4.2005. Olin halunnut kissaa lemmikiksemme jo kauan, ja viimein haaveeni toteutui kun äitini ja veljeni hakivat sen meille ihan yllätyksenä. Koska asumme tarpeeksi korvessa, Otto saa liikkua ihan vapaasti ulkona, ja siellä se aika paljon ajastaan viettää, mitä nyt käy nukkumassa ja syömässä sisällä. No, ainakaan eivät hiiret hypi silmille, kun niiden pyydystäminen on Oton mielipuuhaa. :D Oton erikoisuuksia on mm. sen musta "parta" sen leaun alla. Se nimittäin näyttää ihan parralle, kun sen leuan alla on kokonaan musta alue valkoisen päällä. Sen hännänpäässä on myös pari mutkaa, mistäköhän nekin on tullut? =D Huomatkaa oton söpöily parta!
Kyllä Otus lintujakin tykkää kyttäillä.
Kun tietokoneemme oli vielä alakerrassa (eli ei minun huoneessa), niin Otto tykkäsi tulla aina makoilemaan sen päälle. :D Varmaan siksi, kun sen päällys on niin lämmin. :))
Uusin kuva Otuksesta. Se pli piilossa tuossa puskassa. :D
REMU
Remu on rodultaan dreeveri, ja se syntyi 23.2.2006. Se on siis vasta 2-vuotias. Isäni kävi varaamassa Remun meille yllätyksenä, samaan aikaan kun minä olin Kuopiossa shoppailemassa. Yksi elämäni iloisimmista yllätyksistä oli se, kun näin sitten kamerassani n. 2 viikkoisia koiranpentuja, ja sain kulla että yksi niistä on meille. Haimme Remun sitten kun se oli luovutusikäinen, eli 7 viikkoinen, ja silloin oli sopivasti pääsiäisloma. Remun ruokahalu on yhtä hurja kuin Napsullakin, joten ruoka sillä ainakin on aina mielessä. :D Pitää vain yrittää pitää ruuat poissa pöydänreinoilta ja muilta, koska Remu on aika huonokäytöksinen koska se varastaa ruokaa aina kun on mahdollista. Remu on myös ainoa koiristamme, joka metsästää, eli se käy isäni kanssa jänismetsällä aina syksyisin. Remu on aika höpsö koira, ja välillä se on jopa rasittavaa. :D Kuitenkin rakastan sitä ja muita lemmikkejämme yli kaiken. ♥
Remu ei älyttömästi tykkää vedestä, kuten ei Pimukaan, mutta kyllä ne pallot sieltä kahevat jos vain heittää tarpeeksi lähelle rantaa. Tässä tennispallo oli kuitenkin rikki kaikesta retuuttamisesta, eikä Remu saanut palloa pohjasta, vaikka yrittikin sukeltaa. 8''--D
MYY ja PÖPÖ
Vaikka tää kuva on tosi epäselvä ja muutenkin huono, niin tykkään tästä silti jostain syystä. ^__^
Myy ja Pöpö tykkää nukkua aina ihan oudoissa asennoissa, esim. just selällään, kuten Myy tässä nukkuu. :3
Tässä nämä meidän tämänhetkiset lemmikit oli tälleen nopeesti esiteltyinä, kyllähän noista juttua riittäisi vaikka kuinka paljon! Näiden lisäksi meillä on ollut elämäni aikana myös lukuisia muita lemmikkejä, tämänhetkisten lisäksi siis: koira, 2 kissaa, 2 undulaattia, 2 albiinohiirtä, kääpiöhamsteri ja 6 gerbiiliä. Koneeni on suunnilleen täynnä näidän söpistyksiemme kuvia, joten niistä on vaikea valita parhaimpia. Loppuun vielä laitan yhteiskuvia lemmikeistämme:
Tässä Remu onkin jo sitten vähän isompi.
Koiramme mökillä, Remu vielä ihan pikkuinen.
Aina on ruoka-aika. 8))
Kyllä Pimulla ja Remulla vähän kokoeroo on... :D
Okei, nyt lopetan ennen kuin innostun vielä enemmän noiden kuvien kanssa. :D Mutta on ne kyllä jotain niin ihania ja tärkeitä kaikki. ♥
