I miss you already
Yksi syy siihen miksi en ole postannut on se, että eilinen oli yksi kamalimmista päivistä elämässäni. Menetimme nimittäin yhden perheenjäsenistämme, 11-vuotiaan Napsu-beaglen.
(kuvat otettu eilen)
Kestohymy.
Napsulla alkoi olemaan monia vanhuuden vaivoja, ja vanhemmistani oli parempi että se päästetään tuskistaan, ja viimeinen eläinlääkäriaika oli eilen klo 16.15.
Olin jo valmistautunut lähtemään lääkärille mukaan, mutta en sitten viime hetkellä kyennyt. Jäin yksin odottamaan kotiin perheeni paluuta.
Näin iloisena Napsu vielä eilen odotti herkkupalan saamista.
En ole varmaan ikinä itkenyt niin paljon kuin eilen. Yritin kuitenkin Napsun viimeisenä päivänä ottaa siitä paljon kuvia ja muutaman videonkin.
Huomaa sydän tassujen välissä.
Napsun vasen tassu oli tuollainen ihan Napsun syntymästä asti. Siinä oli siis vain kolme varvasta ja se oli muutenkin oudon muotoinen.
Hautajaiset olivat heti kun porukat tulivat kotiin. Asumme omakotitalossa aika korvessa, joten Napsu haudattiin entisen koiramme dreeveri-Romin viereen. Romi kuoli 11 vuotta vuotta sitten, samoihin aikoihin kun otimme Napsun. Olin silloin ykkösluokalla.
Napsusta jää erityisesti mieleen sen sametinpehmeät korvat, äänekäs kuorsaus, ruokahalu jollaista ei ole kellään muulla (se söi ihan mitä vaan), vähän pulska olemus, sen leikit Pimun ja Remun kanssa, ja tietysti lukuisat muut muistot vuosien varrelta.
En unohda sinua ikinä, rakkaudella Mara. ♥
Haudalle tulee vielä Romille ja Napsulle yhteinen risti.
I guess this is a part where you look at me and say goodbye.
