Perugia: Io parlo l’italiano aka Erasmus intensive language course
Suosittelen, jokaiselle italiaan lähtöä suunnittevalle, kielikurssia, varsinkin kun sellainen tarjotaan ilmaiseksi. Perugian järjestelyt kurssin suhteen olivat oikein mainiot eikä minulla ole pahemmin moitittavaa. Kurssin aluksi järjestettiin infotilaisuus ja tasokokeet. Tasokokeen kirjallinen osa tuntui hurjan vaikealta, vaikka italiaa jonkin verran osasinkin entuudestaan ja epäilin miten ryhmät pystytään muodostamaan. Puheosassa osasin sönköttää jotakin.
Päädyin ymmärtääkseni ryhmään A1.2 eli alkeet jo osaaville. Ryhmän sisällä oli aika isot tasoerot, jotkut olisivat kuuluneet selkeästi A2.1 ja jopa A2.2-ryhmiin. Itse tunsin kuitenkin kuuluvani oikeaan ryhmään. Kukaan ei päässyt vaihtamaan ryhmää ylöspäin mutta muutama siirtyi ”Italiaa idiooteille”-ryhmään, kuten he itse itseään nimittivät.
Kurssilaiset sekä ylipäätään että omassa ryhmässäni ovat kotoisin ympäri Eurooppaa. Omassa ryhmässäni oli toinenkin suomalainen, lisäksi pohjolasta oli kaksi ruotsalaista. Muu joukko pääasiassa on hollantilaisia, turkkilaisia, tsekkejä ja puolalaisia. Yksin espanjalainenkin meidän ryhmään oli eksynyt, muut taisivat olla intermediate-ryhmissä. Mukavaa porukkaa kuitenkin joten eipä ihme, että iltapäivät ja illat (sekä yöt) hurahtivat hetkessä kun pidettiin hauskaa.
Kurssilla liikuttiin suhteellisen nopeasti ja oppiminen oli täysin itsestä kiinni. Uusia verbejä ja sanoja tuli jokaisen tunnin aikana lisää. Italiassa on kuten suomessakin jokaiselle persoonalle oma muotonsa ja kurssin jälkeen tuli kuitenkin osata verbeistä preesens, perfekti (käytetään imperfektin sijaan), futuuri sekä konditionaali. Toisin sanoen kurssin jälkeen tulisi hallita ääretön määrä taivutettuja verbejä. Lisäksi kurssilla tutustuttiin refleksiivipronomineihin ja –verbeihin. Kielitunteja oli 9h/vko ja puhe+puhelabraa 7h/vko. Kurssilta sai olla poissa loppukokeeseen päästäkseen vain 5 tuntia! Lääkärintodistuksella sai toki olla pois enemmänkin.
Yksi mielenkiintoinen osa kurssia oli kulttuuriopinnot, joita oli 6h/vko. Pääsimme tutustumaan niin Perugian historiaan kävelykierroksen parissa sekä suklaatehtaaseen (Perugina) ja keskiaikaiseen kaupunkiin Bevagnaan. Ennen kiertokäyntejä olivat kulttuuriluennot, joilla pohjustettiin tulevaa visiittiä.
Opettajia kurssilla oli tavallaan kolme ja tavallaan viisi. Pääopettaja, Signora Frattegiani oli topakka täti, josta oli välillä hankala tietää oliko hän vihainen vai ei. Tykkäsin silti, ainakin välillä :) Puheopettajana oli nuori, kolmekymppinen Annalisa, jonka tunnit olivat aina eläväisiä ja mukavia. Kulttuuria opetti noin kolmekymppinen ”täti”, joka ei tajunnut, ettei me tajuta kaikkea hänen pölpötystään, eikä hän myöskään osannut selittää sanoja niin, että olisimme voineet tajuta. Kulttuurikäyneistä Perugian kävelykierroksen suoritti oikein mukava Perugian historiaa hyvin tuntenut naisproffa, joka osasi myös englantia. Peruginan ja Bevagnan käynneillä oli mukana Annalisan (puhemaikka) lisäksi toinen kolmi-nelikymppinen nainen. Bevagnassa mukana oli myös hassun hauska mies, joka tiesi milloin puhua ja milloin olla hiljaa. Yleisesti voi sanoa, että mitä nuorempi täti, sitä eläväisemmät tunnit.
Loppukokeessa oli suomalaiseen tapaan kuuntelu-, luetunymmärtäminen sekä kielioppiosio. Sanaston hallintaa ei oikeastaan selvitetty lainkaan. Puhumistakaan ei arvosteltu pelkän luentokäyttäytymisen avulla vaan kurssilla pidettiin erikseen puhekoe. Fratte ja Annalisa kyselivät kivoja pikku kysymyksiä joihin piti vastailla noin vartin verran. Läpi meni ja 6 noppaa ”ropisi tilille” – Kipan päätöstä odotellessa…
