|
|
|---|
Showing posts with label Perugia. Show all posts
Showing posts with label Perugia. Show all posts
Perugia: Io parlo l’italiano aka Erasmus intensive language course
Suosittelen, jokaiselle italiaan lähtöä suunnittevalle, kielikurssia, varsinkin kun sellainen tarjotaan ilmaiseksi. Perugian järjestelyt kurssin suhteen olivat oikein mainiot eikä minulla ole pahemmin moitittavaa. Kurssin aluksi järjestettiin infotilaisuus ja tasokokeet. Tasokokeen kirjallinen osa tuntui hurjan vaikealta, vaikka italiaa jonkin verran osasinkin entuudestaan ja epäilin miten ryhmät pystytään muodostamaan. Puheosassa osasin sönköttää jotakin.
Päädyin ymmärtääkseni ryhmään A1.2 eli alkeet jo osaaville. Ryhmän sisällä oli aika isot tasoerot, jotkut olisivat kuuluneet selkeästi A2.1 ja jopa A2.2-ryhmiin. Itse tunsin kuitenkin kuuluvani oikeaan ryhmään. Kukaan ei päässyt vaihtamaan ryhmää ylöspäin mutta muutama siirtyi ”Italiaa idiooteille”-ryhmään, kuten he itse itseään nimittivät.
Kurssilaiset sekä ylipäätään että omassa ryhmässäni ovat kotoisin ympäri Eurooppaa. Omassa ryhmässäni oli toinenkin suomalainen, lisäksi pohjolasta oli kaksi ruotsalaista. Muu joukko pääasiassa on hollantilaisia, turkkilaisia, tsekkejä ja puolalaisia. Yksin espanjalainenkin meidän ryhmään oli eksynyt, muut taisivat olla intermediate-ryhmissä. Mukavaa porukkaa kuitenkin joten eipä ihme, että iltapäivät ja illat (sekä yöt) hurahtivat hetkessä kun pidettiin hauskaa.
Kurssilla liikuttiin suhteellisen nopeasti ja oppiminen oli täysin itsestä kiinni. Uusia verbejä ja sanoja tuli jokaisen tunnin aikana lisää. Italiassa on kuten suomessakin jokaiselle persoonalle oma muotonsa ja kurssin jälkeen tuli kuitenkin osata verbeistä preesens, perfekti (käytetään imperfektin sijaan), futuuri sekä konditionaali. Toisin sanoen kurssin jälkeen tulisi hallita ääretön määrä taivutettuja verbejä. Lisäksi kurssilla tutustuttiin refleksiivipronomineihin ja –verbeihin. Kielitunteja oli 9h/vko ja puhe+puhelabraa 7h/vko. Kurssilta sai olla poissa loppukokeeseen päästäkseen vain 5 tuntia! Lääkärintodistuksella sai toki olla pois enemmänkin.
Yksi mielenkiintoinen osa kurssia oli kulttuuriopinnot, joita oli 6h/vko. Pääsimme tutustumaan niin Perugian historiaan kävelykierroksen parissa sekä suklaatehtaaseen (Perugina) ja keskiaikaiseen kaupunkiin Bevagnaan. Ennen kiertokäyntejä olivat kulttuuriluennot, joilla pohjustettiin tulevaa visiittiä.
Opettajia kurssilla oli tavallaan kolme ja tavallaan viisi. Pääopettaja, Signora Frattegiani oli topakka täti, josta oli välillä hankala tietää oliko hän vihainen vai ei. Tykkäsin silti, ainakin välillä :) Puheopettajana oli nuori, kolmekymppinen Annalisa, jonka tunnit olivat aina eläväisiä ja mukavia. Kulttuuria opetti noin kolmekymppinen ”täti”, joka ei tajunnut, ettei me tajuta kaikkea hänen pölpötystään, eikä hän myöskään osannut selittää sanoja niin, että olisimme voineet tajuta. Kulttuurikäyneistä Perugian kävelykierroksen suoritti oikein mukava Perugian historiaa hyvin tuntenut naisproffa, joka osasi myös englantia. Peruginan ja Bevagnan käynneillä oli mukana Annalisan (puhemaikka) lisäksi toinen kolmi-nelikymppinen nainen. Bevagnassa mukana oli myös hassun hauska mies, joka tiesi milloin puhua ja milloin olla hiljaa. Yleisesti voi sanoa, että mitä nuorempi täti, sitä eläväisemmät tunnit.
Loppukokeessa oli suomalaiseen tapaan kuuntelu-, luetunymmärtäminen sekä kielioppiosio. Sanaston hallintaa ei oikeastaan selvitetty lainkaan. Puhumistakaan ei arvosteltu pelkän luentokäyttäytymisen avulla vaan kurssilla pidettiin erikseen puhekoe. Fratte ja Annalisa kyselivät kivoja pikku kysymyksiä joihin piti vastailla noin vartin verran. Läpi meni ja 6 noppaa ”ropisi tilille” – Kipan päätöstä odotellessa…
Perugia: Kun jaettu huone ei olekaan jaettu huone
Perugiassa sain asunnon Student Living-asunnonvälitystoimiston kautta. Heidän internet-sivuillaan pystyi täyttämään hakemuksen ja pyysin jaettua huonetta kustannusten vähentämiseksi. Jo hakuvaiheessa tuli maksaa 200 euron hakutakuuraha, joka hyvitettiin myöhemmin vuokraa maksettaessa. Jätin hakemuksen perjantaina ja kävin faksaamassa kuitin maksusta yliopiston kv-palveluissa ennen puoltapäivää seuraavana maanantaina. Klo 14 olin saanut asunnon Perugiasta – nopeaa toimintaa!
Perugiassa asuin siis osoitteessa Via Annabele Vecchi 37.
Jaettu huonekin oli kaikkea muuta, asuin yksikseni omassa huoneessa. Huoneesta tosin löytyi ovi toiseen huoneeseen, jossa olisi voinut olla toinen asukas. Vuokraemäntäni on herttainen vanha mummo, joka tuli noutamaan minut Perugian juna-asemalta tyttärensä kanssa. Kumpikaan heistä ei puhunut englantia, joka minulla olikin jo tiedossa yrittäessäni soittaa hänelle vielä Suomessa ollessani saapumisaikeistani. Junassa sain matkalla apua toiselta matkustajalta, joka soitti ja kertoi hänelle että olisin pian asemalla.
Vuokraemäntä esitteli asunnon ja asunnossa asuvan venäläisen tytön. Reilu 15 minuuttia emännän lähdettyä hän palasi takaisin tervetuliaiskauppakassin kanssa, jossa oli lähes 30 eurolla omenoita, mandariineja, kinkkua, maitoa, leipää, kahdenlaista juustoa (mozzarellaa ja edamin kaltaista puolikovaa juustoa) sekä paikallista leivonnaispitkoa. Harmikseni en osannut italiaa enempää kuin todetakseni Grazie mille!
Asunnossa asui siis minun lisäkseni venäläinen tyttö, joka tuli tammikuussa kolmeksi kuukaudeksi opiskelemaan italiaa. Hänen englanninkielen taitonsa oli hyvin heikko, joten pääsin heti ensimmäisenä iltana selaamaan Italian sanakirjaa edes jonkinlaisen keskustelun ylläpitämiseksi. Onneksi opin suhteellisen pian italiaa ja onnistuin kommunikoimaan hänen kanssaan tehokkaasti – vain silloin tällöin sanakirjaa selaten ;) Ennen siirtymistäni Padovaan, kämpälle saapui kiinalainen tyttö. Viimeiset Padovan päivät siis kuuluivatkin hänelle paikkoja näytellen.
NiceToKnow: Italiassa on kolmenlaisia sähköpistokkeita, ”suomalaisia” ja italialaisia sekä edellä mainittujen yhdistelmiä. Toisin sanoen, italialaisesta ei saa sähköä ilman adapteria, yhdistelmästä saa.
NiceToKnow: Perugiaan tulevien kannattaa hankkia kämppä keskustasta, siitä ei välttämättä joudu edes maksamaan hurjia summia. Kurssikaverit asuivat vielä otollisemmalla paikalla minuun verrattuna maksaen asunnoistaan 190-250 euroa. Suurin osa toki asui jaetussa huoneessa.
Perugia: Teleoperaattorimetsästystä ja netittömyyttä
Italialaisen prepaidliittymän hankkiminen on helppoa, jonkinlaisen henkilöllisyystodistuksen kanssa vain kortteja myyvään kauppaan ja kortin kanssa ulos. Italiassa on useita operaattoreita, vaihtareille suosituin tuntuu olevan Wind, myös Vodafond ja TMI tarjoavat omia paketteja.
Hankin itse kortin Windiltä, johon kuuluu 9e/kk 120 minuuttia puheluita mihin tahansa italialaiseen liittymään. Kalliit minuutit, mutta kun ko. sopparilla sai korttiin 6kk ilmaisen netin! Älypuhelimen omistajalle siis pakollinen hankinta. Lisäksi sain liittymään ”Soita kotimaahasi”- tarjouksen, jonka turvin puhelut Suomeen maksavat jotain 20-30 snt (en ole saanut selville vielä). Lisää puheaikaa (Ricarica) voi ostaa tupakkakaupoista (paikallinen ärrä) ja kadun varsilla olevista automaateista.
Vodafone, Wind ja TMI tarjoavat kaikki kännymokkulaa prepaidversiona - en päätynyt kuitenkaan hankkimaan moista yhden kuukauden vuoksi.
Perugia: Mäkeä ylös ja mäkeä alas + kouluruokailua
Perugia on hyvin mäkinen kaupunki ja mukulakivillä varustettu: matkalaukussani oli 4 paria kenkiä, joista 3 ovat korolliset. Perugiassa on kuitenkin helppo kävellä paikasta toiseen jo näin ensimmäisen päivän aikana ja kaupunki on varustettu hissein ja rullaportain.
Vaikka kaupunki onkin hyvin sokkeloinen, ovat kaikki paikat suhteellisen lähellä. Yliopiston päärakennus on noin 10 minuutin kävelyn päästä kämpältä ja kielikurssin pitopaikalle on noin 10 minuutin matka päärakennukselta. Ruokalalle on noin 5 minuutin matka asunnolta ja toinen ruokala on kielikurssin pitopaikalla. Ruokalasta saa ruokaa 2-4,5 euron hintaan, riippuen syökö vain pasta+salaatti+hedelmäsetin vai nauttiiko lihaa ja lisukkeita päälle.
Vaikka kuinka luulisi, että Italiassa ”ajetaan” vain pikkuautoilla, kyllä niitä farmareita ja nelivetosiakin vastaan tuli päivittäin. Mutta talla pohjassa ja käsi töötillä on totta, tätäkin kirjoittaessani on ulkoa kuulunut muutaman minuutin välein jarrujen kirskuntaa ja tööttäilyä. Perugia on täynnä pikkuisia teitä, joissa kävelijöiden ja autojen pitäisi mahtua kävelemään. Se tosin täytyy sanoa, että autoilijat kunnioittavat kävelijöitä. Vaikka olisi kävelemässä tietä poikki, auto pysähtyy päästämään edestä (paitsi jos kävelet liian hitaasti, jolloin kuuluu TÖÖT!)
NiceToKnow: Tsekkaa maasto ja valitse kengät sen mukaan!
NiceToKnow: Tsekkaa myös säätila ja muista neule-/villapuserot, iltaisin on KYLMÄ!
Subscribe to:
Posts (Atom)
