Hurrausta ja buuausta omituiseen aikaan
Sunnuntaina 8.5 suuntasin Essin kanssa kohti Bresciaa, jossa odotti jalkapallo-ottelu Brescia-Catania. Eihän nyt Italiaan voi mennä käymättä katsomassa jalkapalloa ja mikä olisikaan huimempaa kuin mennä katsomaan Serie A:n (korkein sarjataso Italiassa) ottelu, jossa pelaa myös suomalainen pelaaja.
Lippujen hankkimisen kanssa meinasi tulla hienoisia ongelmia, joista selvittiin loppujen lopuksi uskomattomalla tavalla. Brescia Calcion sivuja tuli tavattua useampana päivänä sanakirjan (ja google translaten) kanssa ja silti jäi epäilys, että saisimmeko lippuja kuitenkaan stadionilta. Italialaiset kaveritkaan, eivät pystyneet sata varmasti sanomaan, onko näin - "Pitäisi joo, mutta en nyt varmuuteen menisi."
Bresciassa pelaa siis Perparim 'Perpa' Hetemaj, yksi Suomen jalkapallon tulevaisuuden nousevista tähdistä, kenen siskoon, Fatbardheen, minulla oli kunnia tutustua ja ystävystyä käydessäni Value Based Leadership-kurssia 2009-2010. Turvauduin Faden apuun selvittäessäni lippuasiaa, joka päätyi lopulta siihen, että sekä minulle että Essille saatiin ilmaiset liput, jotka saatiin ennen ottelua Mehmetiltä, Faden ja Perpan veljeltä. - Kiitos koko perhe Hetemaj <3!
Sunnuntaina siis hypättiin Essin kanssa junaan ja tallusteltiin viisi-kuusi kilometriä stadionille kun aikaa oli jopa vähän tuhlattavaksi. Stadionille mahtuu reilut 25 000 henkeä (Tampereen Ratina 17 000, Helsingin olympiastadion 40 000). Ihan ei stadikka ollut täynnä, Brescian vain yhden kauden nousu Serie A:han oli saanut sineetin edellisessä pelissä, ensi kausi pelataan Serie B:ssä. Tosin ihan huipputason ottelukaan ei ollut kyseessä mutta lähes-noviisi-Essille sekä "lähinnä-vaan-EM/MM-kisoja-seuraavalle"-Hennalle matsi oli oikein sopiva.
Kannustus oli kova, mutta loppulukemat jäivät Catanian voitolle, 1-2. Brescian peli kävi Catanian tekemien maalien jälkeen kuumana, muutama keltainen kortti - yksi Perpallekin :/ ja yksi punainen. Matsin loppupuolella, noin varttia ennen peliajan loppumista alkoivat katsojat äänestää jaloillaan ja siirtyä ulos. Brescia teki ainoan maalinsa 90-minuutilla.
Ensimmäinen asia, jonka ottelussa huomasi, oli ettei ollutkaan selostusta mitä kuunnella (paitsi selän takana olevilta miehiltä, ja niistä nyt ei kaikkea ymmärtänytkään). Kun kaikkea sattui ja tapahtui kentällä, pääsi suusta "kuka-mitä-häh?!" Toinen hassulta tuntuva asia oli joukkueen kannustusmetodit. Kun vastajoukkue yritti tehdä maalia ja tilanne saatiin purettua (joko maalivahdin napattua pallon tai siirtämällä pallo keskikentälle) alkoi buuausvihellykset - sitten taas kun vastajoukkueen maalivahti nappasi pallon Brescian hyökkäyksestä tulee huikeat suosionosoitukset.
Loppuun muutamat matsikuvat:
