Nyt kun vaihtoaikaa on jäljellä enää alle kuukausi (lento takaisin Lappeeseen 27.6) on aika kirjoitella lisää Padovan nähtävyyksistä (minun piti ihan avata edellinen teksti ettei tulisi kirjoiteltua samoja juttuja).
Padovan Kasvitieteellinen puutarha
Orto Botanico on maailman vanhin samalla paikalla koko ajan toiminut kasvitieteellinen puutarha, siitä syystä se on myös lisätty Unescon maailmanperintölistalle. Se ei ole kovin iso ja mielestäni ei edes mitenkään loistavasti hoidettu, monet kukat olivat melko kuihtuineita ja tyhjiäkin osioita näkyi. Yliopisto-opiskelijalle sisäänpääsy on ilmainen, joten kuumina päivinä pääsee vilvoittelemaan kunhan kävelee sisälle ja vilauttaa yliopiston opiskelijakorttia. Puistosta löytyy suuri arboretum (eli puupuisto), jonka yhtenä isona nähtävyytenä on puu, johon joskus vuonna erkki ja keijo iski salama halkaisten sen keskeltä. Lisäksi alueelta löytyy palmu, joka on kylvetty vuonna erja ja kaija (muutama sata vuotta?) sekä paljon muutakin kivaa. Suosittelen käymään tosiaan kuumana päivänä, mutta ei sitä hirveästi menetä jos jää välistä. Löytyy kutakuinkin Pyhän Anthonyn kirkon vierestä.
Yliopiston päärakennus Bo sijaitsee keskellä Padovan keskustaa, siellä ei järjestetä opetusta muille kuin lakiopiskelijoille. Bo tarkoittaa italiaksi härkää ja paikalla lieneekin ollut aiemmin hotelli, jonka merkkinä oli härän sarvet.
Yliopistosta löytyy maailman ensimmäinen anatomiateatteri, eli teatteri missä on tehty koeleikkauksia jne. opiskelijoiden nähden. Se oli pienempi kuin luulin, vaikka korkeutta sillä silti oli kymmenisen (?) metriä. Galileo Galilei on opettanut Padovan yliopistossa - ja viettänyt omien sanojen mukaan parhaat vuotensa täällä - ja siksipä yliopiston tiloista löytyy Galileon puhujakoroke. Kuulemma mies oli niin lyhyt, että hän halusi erottua opiskelijoita kunnolla, lisäksi oppaan mukaan Galileo oli aikamoinen naistenmies.
Noin tunnin kierros on opiskelijoille ilmainen, muille muutama lantti, mutta käymäni kierros oli lyhennetty versio. Emme päässeet käymään Aula Magnassa emmekä katsomassa Galileon puhujatasoa. Kierros pidetään italiaksi ja englanniksi (jos tarpeeksi ulkkareita), oppaana oli oikein huumorintajuinen nainen, joka heitteli läppää vähän joka paikassa.
Galileon muistomerkki Kaikki mitä kierroksella olisi voinut nähdä (sen aikana ei saanut ottaa kuvia) Valmistujaislaattoja yliopiston seinällä Scrovegnin kappeli ja Palazzo ZuckermannTänään kävin tekemässä kuuden euron aikamatkan 1300-1800-luvulle Scrovegnin kappelin sekä Palazzo Zuckermannin Pinacotecan maalausten avustuksella. Scrovegnin kappelin sanotaan olevan
se nähtävyys, joka Padovassa pitää nähdä. Pienehkö kappeli sijaitsee keskellä Padovan keskustaa, mutta on sisäpuolelta kauttaaltaan Giotton taideteosten peittämä. Giotto oli firenzeläinen taidemaalari, joka tilattiin Scrovegnin perheen pyytämänä maalaamaan seinät. Kappelin seiniä kiertää kolmessa tasossa äärimmäisen tarkasti tehdyt maalaukset liittyen lähinnä Jeesuksen sekä Marian elämiin. Teokset ovat suorastaan hengityksen salpaavia, Giotto on todellakin pystynyt omissa töissään mm. sisäistämään henkilöiden tunteet (mm. äärimmäisen todellisen näköiset kyynelvanat naisten silmissä) sekä vaatteisiin syntyvät varjot.
Kappeliin päästetään 25 henkeä kerrallaan ja kierros kestää 30 min, josta ensimmäinen 15 min katsotaan videota samalla kuin kappelin sisätilan ilma tasataan (teokset ovat hyvin herkässä kunnossa). Kappeliin olisi pitänyt varata ainakin päivää ennen lippu, mutta mie kävelin suoraan tiskille (klo 10.45) ja sain lipun seuraavana alkavaan kierrokseen.
Palazzo Zuckermanissa oli vaikka ja mitä katsottavaa, suurin osa taiteesta oli kirkollistaidetta ja huone toisensa jälkeen moisia alkoi pian puuduttaa. Varsinaisia helmiäkin toki joukosta löytyi mutta en muista enää taiteilijoiden nimiä.
Kuvia en kummassakaan kohteessa ottanut, joten jos Giotti kiinnostaa niin googlea kohti vain.
Katutaidetta Kenny Randomin tapaanKenny Random on padovalainen katutaiteilija ja suhteellisen aktiivinenkin sellainen. Padovan keskustassa kulkiessa huomaa usein hänen upeita ympäristöön sulautuvia teoksia. Niiden ohi kävelee usein mutta harvoin jää ottamaan valokuvia, joten viikko sitten tein ensimmäisen Kenny Random-kierroksen (ihan omatoimisen) ottamassa valokuvia ja etsimässä uusia Corson Milanon etelän puoleisesta osasta. Tänään ajattelin lähteä toiselle puolelle Corso Milanoa, josta tiedän löytyvän lisää.
Read more...
